Huoltokirja, osa 2 - Huoltajat Tuizi ja Sipe palaa hulttionuorten kanssa Oulusta

Huoltajat Tuizi ja Sipe plokkaa pussissa huolttionuorten (tyttöjen SM-sarjajoukkue) matkalla Ouluun ja nyt myös takaisin.

7.10.2012

Kyllä nää hotelliyöt on kivoja. Saa nukkua pitkään… No sängyt oli hyvät, mutta iPhonen palosireeniä muistuttava herätys herätti minut hyvissä ajoissa, eli se pitkistä yöunista. Onneksi hotellimme tarjosi maittavan aamupalan ”Soutaa-Huopaa” Jukka-Pojan seurassa. 

Santsikierros ei vaan tytöiltä onnistunut ihan nappiin. Aamupala ravintolan tarjoilija oli ilmeisesti väärällä jalalla herännyt, kun alkoi tytöiltä kyselemään valmentajan perään toisella aamupalakierroksella tai ehkä Mikki oli jo aikaisemmin aamulla tehnyt vaikutuksen ja tarjoilija olisi halunnut uudelleen tavata.

Palaverien jälkeen matka hallille alkoi. Tytöt tästä lähin sitten seuraatte joh… siis huoltajaa, että löydätte hallille. No viimeisetkin pelaajat tiensä hallille löysi pienen mutkan kautta. Lihakset olivat ainakin lämminneet kantaessaan yli-isoja bägejä olallaan.

Huoltajien taidot pääsi heti koetukselle, kun tyttöjen karvattomat sääret ja polvet tarvitsi teippausta. Teippi muuten pysyy paremmin DDR:n naisvoimistelijan jalassa kuin meidän silosääristen kamarineitojen säärissä. Eli huoltaja tässä ehdottaakin, että sheivaus on tästä lähin kielletty ja kunnon säärikarvat kasvamaan. Ei tarvitse montaa teippirullaa tuhlata.

Kanisterit täyttöön ja taikajuomat juomapulloihin ja peli on valmis alkamaan. Ai niin muutama nenäliina pienille räkänokille penkin päähän, jotta pelin tiimellyksessä voi söpöistä nenistä eritettä niistää.

Tyttöjen marssiessa sisälle, ei Oululaisista stereoista kuulunut pihaustakaan. Oli varmaan töpseli irronnut seinästä. Melkein teki mieli huoltajien laulaa enkelikuoron lailla ilosävelet ilmoille. Onneksi HV:n puhelin säästi yleisön korvia ja kajautti tyttöjen kunniaksi Petri Nygårdin Hyvästi selvä päivä. Olikohan tämä ennakkoa OLS:n tytöille, sellaiseen PSS kuivausrumpuun he heti joutuivat kun ihanasti Oulua puhuva tuomari vihelsi pilliinsä.

Ottelu oli täydellistä PSS:n hallintaa. Ensimmäinen ja toinen erä meni huoltajien kannalta hyvin, muutama juomapullon täyttö ja melkein sain laittaa yhden laastarin sormen. Mutta ennekuin sain laastaripaketin auki, niin verenvuoto oli jo ehtinyt tyrehtyä.

Kolmannessa erässä OLS oli erittäin vihainen. Johtivathan meidän pienokaiset jo 8-0 ja OLS:lla oli kovasti kirittävää seuraavan 20 minuutin aikana. Huoltajien silmissä ei näyttänyt kovin hyvälle, ei varsinkaan kun Oulun Urheilutalon kaukalo ei meinannut mahtua parketille ja seinät tulivat yllättävän nopeasti vastaan.

Ennen Erän puolta väliä se sitten tapahtui, huoltajan pahin painajainen. Yksi meidän pelaaja taklattiin vauhdilla katsomoon. Seurauksena oli tuomarin käsi pystyssä vaarallisesta pelistä. Huoltajalle tuli kiire kun meidän pieni Tiitu makasi reporankana verissä päin OLS:n katsomon seassa. Tiitu sivuun ja ensin jäätä päähän, mutta kohta katsomon lattia alkoi täyttyä verestä. Päästä siis vuotaa yllättävän paljon verta. Onneksemme meillä oli mukana paljon taitoksia ja saimme Tiitun pikkurillin kynnenpuolikkaan kokoisen haavan paikattua. Sen verran kyllä tälli päähän oli kova, että pelaajaa ei enää päästetty kentälle rehkimään.

Loppu peli sujui rauhallisesti. Taisi pelaajat sen verran pelästyä rumasta taklauksesta. Huoltajan onneksi ei valmentajillekkaan tarvinnut kaivaa Nitroa tai vaaleanpunaista pilleriä laukusta. Pilliin vihellys kuultiin korvia kunnioittavalla Oulun murteella ja valotaulu näytti komeat lukemat 0-11.

Suklaan ja suihkun jälkeen oli kotimatka valmis alkamaan! Matkan lähtöaikaa myöhästytti Noora, Ronja ja Roosa. Tytöt olivat sitten vääntäneet hienot kampaukset itselleen muiden istuessa bussissa pipo päässä. No eihän sitä koskaan tiedä missä se elämän prinssi tulee vastaan.

Porvooseen saavuttiin aikataulussa klo 23:38.

Huoltajat kiittää ja kuittaa ja lähtee täyttämään salaperäisiä jauhepusseja seuraavaan peliin!

Erityiskiitos prinsessoille, joita ilman viikonloppuni olisi kuin puolukkakori ilman puolukoita. Kiitti myös Mikille, jota ilman elämä olisi kuin miekkailu ilman miekkoja sekä HV:lle, joka on jäänyt monesta hyvästä jutusta paitsi matkustaessaan junalla. Kiitos Rakkaalle kuljettajalleni, olipa kiva viettää yhteisiä vapaita. Erityiskiitos SIPE:lle, ilman sua mä olisin kuin pariton kumisaapas, joka etsii märkää lätäkköä syksyn pimenevissä illoissa!

Sipen kuvamuistoja reissulta täällä.

# 112 Tuizi