Millan Iholla - Huolttionuorten hirvipaisti

Talvi on vallannut kotikylämme. Lunta on kaikkialla ja pakkasmittarit hipovat huippujaan. Backmankin on kaivanut pinkin ihonlämmittäjänsä yllensä ja Lehikoisen ja Rainion nuppeja koristavat samanlaiset raidalliset aivotoiminnan ylläpitävät pipot. Kellotkin käännettiin yöllä kaakkoon, jotta joulu tulisi hiukan myöhemmin.

Eilisen Pro-oppitunnin jälkeen me lahjakkaat pelaajalapset pakkasimme koulukirjamme ja istahdimme tänä aamuna vakio paikoillemme, vakio bussiimme. Fanit valitettavasti pettivät, sillä bussissa on enemmän vapaata hengitystilaa kuin yleensä.

Bussissa on huikea tunnelma: Holmberg on kerrankin vaiennut, eikä Uljuakaan vaahtoa pelitavasta. Strömberg yrittää jutella, mutta kukaan ei valitettavasti vastaa Hynysen puututtua bussikuljetuksesta. Backman jupisee kateellisena Ahosen Ponke´s piposta samalla kun Ahonen ja Hietanen arpovat Ahosen ruotsin kotiläksyn taivutusmuotoja. Kyllönen vaikuttaa siltä, ettei tiedä itsekään missä on: silmät hamuilevat kaikkea mikä on paikallaan tai liikkuu.

Minä, Vähälä, toimitan tärkeintä tehtävää ja pidän yllä tätä PSS salaista kammiota Liika elämää blogia. Annan ajatuksen lentää ja kynän sauhuta kun tarkkailen peliystäviäni bussin takaosasta.

Peliin matkustaminen on aina yhtä jännää, kun saa arvailla tulevan pelialustan kokoa ja muotoa. Jyväskylän Happeen b-tyttöjen kotikolo on meille yhtä tuntematon, kuin F Holmbergille suomenkieliset sananlaskut…

Muutaman tunnin kuluttua tuosta edellisestä lauseesta palaan toimittajan virkaani nyt ja raportoin teille rakkaat kuulijat hulttionuorten tärkeimmät hetket Jyväskylän suunnalta. Peli oli mitä mainion näyte miten toimitaan kun väsyttää! Naureskellaan kevyesti, nautitaan sählystä ja tehdään hienoja maaleja. Rainion hulttiokin nasautti ensimmäisen SM-sarja maalinsa hienosti omasta päästä roiskaisten, ja ainoa kentälle ehtinyt vaihdon suorittaneen Jyväskylän peluri kannusti Rainiota työntäen pallon oman pelikaverinsa selän taakse. No pallo bägiin ja kohti uusia verkkoja!! 

Myöskin minun kannattamani ajatus ”suunnitellaan itse kuviot” tuotti yv:llä tulosta, kun Strömbergin kädestä riuhtaistu kynä antoi uuden suunnan Hietasen syötöille ja Uljua pääsi napsauttamaan pallon muutamaan otteeseen Jyväskylän verkon perukoille aivan maalin edestä.

Ahonen korjasi tilanteen fanien suhteen, kun laittomalla käyräsalmingillaan veivaten spinaroundejaan sivuun eteen taakse ja viistoon sai hän Jyväskyläläisen poikaporukan kiljumaan nimeään yläkatsomossa.

Lopputulos oli selkeä 1-7. Pisteitä jaettiin melko tasaisesti ja puhumalla pärjäsi hienosti tuomareiden kanssa. Sain minäkin nimiini kaksi ylimääräistä syöttöpistettä perustellen tilanteen järkevästi ja huutaen että mää olin kentällä! Sieltähän niitä pisteitä sitten tuli.. Sitä en kyllä ymmärrä, että mitä soopaa se kiikari-Backman usutti tuomareille saaden myöskin yhden syöttöpisteen nimiinsä…

Levälammen syöttöpisteen pilasi Jyväskyläläinen tuoden päänsä heittokäden eteen! No Jyväskyläläisen onneksi, en usko että Levälammen kiskaisu 120 km/h tuntui juurikaan missään koko porvoolaisen pesukoneen pyörityksen jälkeen...

Ja taas kotimatkamme taittuu mukavasti bussissa nukkuen pisteet kainalossa. Strömbergkin ymmärsi vaieta ja hiljentää Hedberg videon Ahosen päälle istumis uhkausten kannustamana. 

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin maailmanvalloitusta, onhan edustajiamme lähdössä heiluttamaan Sveitsiin asti Porvoon lippua.

Kiitos ja kuulumisiin! Peli onnea typyköille leijona paitoihin!

#93