torstai 28. helmikuuta 2013

Roosa "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" Laiho

Minä pelissä keltaisessa pelipaidassa Salming-maila kädessäni. Numeroni on 29.
 Kauden viimeiset viikot alkoivat ja minut, Roosa Laiho, laitettiin kirjoittelemaan niistä teille! Meillähän tosiaan on tällä viimeisellä viikolla kolme huikeaa kotipeliä jäljellä, joista on pelattu jo yksi Tikkurilan tikruja vastaan maanantaina. Keskiviikkona kohtaamme TPS:n ja sunnuntaina viimeisenä runkosarjapelinä SPV:n. Kaikki ovat jättäneet sihijuomat sikseen ja keskittyneet vain ja ainoastaan tekemään parhaansa joukkueellemme tämän superjännittävän härkäviikon ajan.
Minä lämäämässä
Su 24.2


Aloitimme härkäviikkomme jo hieman aikasemmin, nimittäin sunnuntaina. Kokoonnuimme hiomaan viimeiset taktiikat ja kikat kuntoon AE-koululle, kunhan me olimme heräilleet. Kaikkien aamuväsymyksestä huolimatta saimme loistavan reenin aikaan, jossa tosiaan hioituikin kaikki pienetkin jutut kohdalleen ketjuittain. Jopa Prinsessamme Milla pääsi kuin pääsikin kaukalon puolelle esittelemään huikeita rannareita mutta ennenkaikkea lämäriänsä. Reenin jälkeen ja sykkeiden tasaannuttua lähdimme Kokonhallille syömään luultavasti kauden parasta ateriaa, kanapataa, kiitos siitä! Täytettyämme vatsamme ja kiitettyämme hyvästä ruuasta alkoi hurjan pitkä palaveri, jonka asiat voisivat tiivistää yhteen lauseeseen: ’Hymy huulilla hallille!’. Tämän kuultua kaikki riensivätkin jo jännittämään tulevaa koitosta tikruja vastaan.


Ma 25.4


Härkäviikko jatkuu! Tällä kertaa kokoonnuimme rakkaalle kotikolollemme Aurorahallille jännittävissä merkeissä. Tällä tarkoitan peliä Tikkurilan tiikereitä vastaan, kuten jo edellä mainitsin. Viimeiset ketju muutokset käytiin läpi huomatessamme Minnan puuttuvan kokoonpanosta jalkapöydän murtuman takia. Kun pääsimme tästä Minnan aiheuttamasta shokista eroon olikin jo aika keskittyä peliin ja alkuveryttelyyn, jossa uusi tulokkaamme Late esitteli mitä mahtavampia hyppyjään kuin balleriina. Hyppyjen jälkeen kaikki olikin jo valmiita aloittamaan härkäviikkomme ensimmäisen pelin. Peli alkoi 19.00 ja ensimmäisen erän jälkeen vastustajamme johti 0-2, mutta kun siirryttiin toiselle erätauolle olikin lukemat 2-2 meidän loistavilla tasoitus maaleilla. Ensimmäisen niistä iski Ninjamme, Jaaniksen syötöstä ja toisen maalin tekijä oli Noratius ja syöttäjä siihen Sennitius. Kolmannen erän lopulla Kristakin sai ottaa muutamat juoksuaskeleet maalilta kentän laidalle pelin ollessa 3-2 Tigruille. Valitettavasti tämä ei tuottanut tulosta ja pöytäkirjassa lopputuloksena luki 3-2. Kun parhaat pelaajat oli palkittu ja loppuverkka tehty ryntäsimme kaikki yhdessä syömään ja käymään läpi pelin onnistumisia sekä epäonnistumisia. Iso kiitos Tuizille, Sipelle ja Lenalle hyvästä tarjoilusta!


Ti 26.4


Valmennus teki loistavan ratkaisun päättämällä tämän päivän olevan lepopäivä, tai oikeastaan palauttavapäivä treenien sijaan. En muista tiedä, mutta itse en ainakaan sängystä meinannut päästä ylös, portaiden sijaan valitsin hissin ja ylämäet piti kiertää jalkojen ollessa niin jumissa eilisestä pelistä ja sykkeiden hipoen vielä kahtasataa. Onneksi tämä ongelma ratkeaa hyvällä palauttavalla lenkillä, venyttelyillä ja pienellä hieronnalla. Ensin kuitenkin piti selvitä koulupäivästä mikä kesti kiitettävät 8,5h. No tästä kaikesta selvittiin ja muutamiin kysymyksiin kun olen vastannut niin onkin jo aika kiittää blogivuoroa, sillä tämä onkin jo osaltani tässä, ainakin toistaiseksi.


Minä omissa tehtävissäni treeneissä.



1.Minna, minä en ainakaan pidä sinua fossiilina kuten monet muut ovat sinua kutsuneet, mutta en ehkä tytöksikään menisi sinua kutsumaan.
2. HooVee on lähempänä fossiilia, ainakin ulkonäöllisesti.
3. En kerennyt ottamaan asiasta selvää, mutta omat johtopäätökseni ovat että kyseinen lapsi Mikki on adoptoitu.


Tässä on vielä kysymykset loppukauden kapteeniksi nimitetylle Hembulalle!


1. Miten on alkanut täysipäiväinen kapteenin rooli?
2. Itse en saanut oikeaa vastausta Ellin ja Lindan tietokonepelistä, niin voisitko ottaa selvää kumpi Hoovee vai Hynynen sen Mikin synnytti vai synnyttikö kumpikaan?
3. Miten uskot härkäviikkomme päättyvän?




lauantai 23. helmikuuta 2013

MINNA ON HYVÄ MUIJA!



Tässä olen minä, Minna, kauden alussa
 MINÄ, MINNA, JA MINUN AJATUKSENI

Ihan aluksi haluan kertoa,että kamariprinsessamme ja blogimestarimme Vähälä, ei lahjonta yrityksistäni
huolimatta suostunut tätä tarinaa puolestani tekemään, kuten jo tekstin laadusta jokainen voi sen päätellä...
Joten ihan pienen pieni katsaus vanhaakin vanhemman kehärääkin elämään ja ajatuksiin!

Aamuni alkavat herätyksen soidessa aina väärään aikaan herättäen minut juuri fantasioideni kohokohdasta
ja herätys arkeen on tosi. Ulkona on vieläkin pimeää ja kylmä ja töihinkin pitäisi mennä.
Ainoa joka sängyssäni on virkeänä, on gangsteri kaksikosta se pienempi joka kuolan valuessa vaatii minua nousemaan ja
täyttämään hänen ruokakuppinsa sheban herkullisilla lohipaloilla. Kaksikosta se isompi, taas makoilee sohvalla , lieneekö fantasiat sielläkin menossa vikinästa ja sätkimisestä päätellen. Säälimättömänä 
emäntänä herätän isomman jänis jahdiltaan ja kaksikko saa painua ulos omatoimiselle aamulenkille minun vielä hortoillen puoli pökerryksissä.
Työpäivästäni ei juuri tarinaa irtoa, aamuksi töihin ja 
iltapäiväksi kotia, se riittää.

Kotiin tultuani iloinen kaksikko jo ulko ovella odottelee ja päivän toinen omatoiminen on tosi asia. Ja kuten niin monesti ennenkin kaunis keittiöni on muuttunut päivän aikana kaatopaikaksi kaksikon toimesta. Seurauksena tästä kaksikko saa jälleen kuulla katteettomia uhkauksia, kuten sisälle ei ole mitään asiaa, nirri pois tai jos vielä kerran…  Ainoa joka uhkailuni jollakin tapaa noteeraa on pellon toisella puolen asuva naapurin emäntä joka on jo uskoakseni oppinut, etteivät uhkailuni koske häntä. Treenipäivinä tässä kohtaa alkaa olemaan jo kiire ja hyppään urheiluautoa, pikemminkin Ferraria muistuttavaan siniseen enkeliini, jonka konepellin alla jylläävät huimat hevosvoimat. Näin ollen olen jälleen kerran ennätysajassa auroralla jättäen moottoritiellä taakseni mersuja, jaguaareja kuin audejakin. Tästä vinkkinä Sandbergille, että voisi audinsa vaihtaa korealaiseen ferrariin J 

Minä pelissä
Treeneissä aurora halli täyttyy nuorempien junioreidemme iloisesta naurusta. Aivan mieletön määrä intoa ja nuoruuden energiaa mikä heistä pursuaa. Olenhan itsekkin ollut joskus samanlainen, mutta jos edes ripaus tuosta energiasta liikenisi minulle niin sillä selviäisi jo pitkälle. Siis kyllähän vanhakin irrotella osaa, mutta leikit ovat vain hieman erilaisia kuin pienemmillä junnuillamme. Ja tässä taannoin kun Hurmaava valmentajamme Strombergi huomautti minua, että mummo ei sitten vedä viikonloppua pidemmänkaavan mukaan ja samaan huutoon vastasi Oksman muistuttaen minua siitä kuinka toipumiseni tästä kestäisi huomattavasti kauemmin kuin heillä nuoremmilla. Hyvin lähellä totuutta, mutta löytyy sitä turnauskestävyyttä tarpeen niin vaatiessa. Vaikka olenhan viimeiset 8 kuukautta elänyt lähes synnitöntä elämää rakkaan harrastuksen vieden suuremman osan aikaani työn ohella. Mahtaakohan elämäni vielä palata ennalleen?  No en ainakaan vielä ole valmis palaamaan entiseen. Onhan tämä kulunut vajaa vuosi ollut ainakin minulle uutta ja aivan huikeaa. Eihän mikään voita sitä tunnetta, kun rankkojen treenien jälkeen yöllä herään siihen, kun tämä huippuunsa trimmattu nuori vartaloni tuntuu olevan hyvin pitkällä kuolinkankeustilassa tai sitä kun tietää antaneensa kaikkensa tai vaan sitä, että saa olla osana tässä kaikessa. Huikeeta siis… 

Minä pelissä opan kanssa

Minä pelissä
Minä pelissä ja tukka takana



Kaudestamme on vielä jäljellä kolme peliä, kaikki kotipelejä. Sanomattakin selvää kuinka tärkeistä pisteistä taistelemme. Kaikki siis auroralle kannustamaan nuoria tähtipelaajiamme, onhan yleisön tuki tärkeää varsinkin silloin kuin on hieman vaikeaa. Tulemme taistelemaan jokaisessa vaihdossa ja jokaisesta pallosta, taistelemme kaksinkamppailusta voiton, otamme iskuja vastaan ja myös jokaisen saatana iskun annamme takaisin. Yhteenvetona siis – MEIDÄN VERI EIOLE AINOA VERI JOKA LOPPUKAUDESTA AURORALLA TULEE LENTÄMÄÄN!!!


 Nyt onkin aika vastailla aivan mahtavan nuoren naisen Ollen kysymyksiin: Vapaa-aikani  kuluu yleensä leväten ja ystävieni parissa. Kaikilla meillä on päiviä jolloin positiivisuus tuntuu  hyvin kaukaiselta asialta, myös minulla, yllättävänkin usein. Mutta usein se päivä on huomattavasti parempi kunhan vain jaksaa nähdä asioista ne hyvät puolet. Lempi sanaa minulla ei omasta mielestäni ole mutta kasku, mikä laulaen tulee se viheltäen menee sopii varmasti minulle. Olen ihan oikealta alkuperältäni Askolasta, Monninkylästä, mutta jo hyvin hyvin hyvin kauan asunut Liljendaalissa(joka loviisaan nykyään kuuluu). Ja kyllä se toinenkin kotimainen kieli tietyissä tilanteissa sujuu, ei hyvin mutta jotenkin ;)


 Ja näin blogiaikani on käymässä vähiin ja seuraavaa huikeaa tarinaa meille esittelee Laihon Roosa ja tässä roosalle parit kyssärit…

1.  Olle blogissaan puhutteli minua tyttönä. Kuinka nuorena minua pidät? :D
2.   Entä kuinka vanhalta HooVee näyttää?
3.   Holmberg &Törnqvist kaksikolla on tietokonepeli jossa Hynynen&Virtanen esiintyy parina ja ymmärtääkseni Mikki on heidän lapsi. Minua suuresti kiinnostaisi, jos saisit selville, että kumpi heistä synnytti Mikin?

Ja näin nyt on vuoroni TODELLAKIN lopettaa ja toivottaa kaikki fanimme tervetulleiksi auroran parrasvaloihin katsomaan huippusalibandyä!!

# 23  (wanna be 27)

torstai 21. helmikuuta 2013

Blondien maaaaaailma


''It's great to be blonde – with such low expectations it's easy to impress''

Heipparallaa kaikki pienet ja isot, tädit ja sedät! Täällä kirjoittaa joukkueen vintiöihin kuuluva suomenruotsalainen Olle, viikon verran, blondin näkökulmasta. Tervetuloa kurkistamaan elämäni kiinnostavimpaan vuoteen eli yhdeksännelle luokalle, missä kaiken pitäisi mennä suunnitelmien mukaan mutta valitettavasti omani on karannut vähän käsistä.. Tottakai keskitytään myöskin siihen tärkeimpään eli säbäelämääni 24/7!

Torstai 14.2

Hyvää ystävänpäivää rakkaat blogiystävät ja viholliset! Aamu alkoi tavallisella juoksulenkillä bussipysäkille koska olin, yllätysyllätys, myöhässä jälleen kerran. Onnekseni bussikaan ei ollut aamuvirkku joten ehdin hyvin bussilla kouluun. Vaikka koko bussimatkan hymyilytti, totuus iski kouluun tultuani- tänään on koepäivä! No ei siinä mitään, nopea katsaus mikä koe oli tulossa ja siitä sitten keksimään että mitä 'fiksua' sinne paperille voisi tällä kertaa kirjoittaa. Täytyyhän opettajien silmissä myöskin näkyä onnenkyyneleitä kokeitten jälkeen siitä, että miten hyvin ne on opettanu tunnilla oppilaitaan. Koulupäivä oli yllättävän hidastempoinen, aivan eri luokkaa mitä meiän reeneissä yleensä on. Onneksi koulupäivissä on joskus myöskin jotai positiivista! Nimittäin penkkaripäivä!! Tätä ollaan odotettu vuoden verran. Nille jotka eivät tiedä mikä penkkaripäivä on nii käykää vaikka googlaamassa koska en ehdi kirjoittaa siitä romaanin nyt, valitettavasti. Ensi kerralla sitten. Kuten jo totesin tämä on hyvin tärkeä päivä minulle koska olen tunnettu herkkusuu. Valitettavasti ei tämäkään sujunut suunnitelmien mukaan. Kun muut juoksivat jättiläisrekkojen perässä herkkuja keräämässä niin minä istuin yksin koulun aulassa syömässä vohveleita, koska meidän koulussa oli perinteinen vohvelipäivä joka pidetään aina ystävänpäivänä. Hyvä minä, karkit jäi syömättä mutta ainakin säästin ne muutamat sadan metrin spurtit sitten illan treeneihin.
Kun naiset ja isommat juniorit olivat kotona ties mitä tekemässä, minä ja mun vintiökaarti kokoonnuttin kuuluisalle kotikololle ystävänpäiväreeneihin. Hyvällä mielellä tultiin hallin ovesta sisään ja hymy ylsi kyllä korville sakka kun näin Bremerin pitkästä aikaa! On ne torstain treenit kyllä niin kivoja. Ehkä ei sittenkään. Vain koska oli ystävänpäivä ja silloin KUULUISI OLLA YSTÄVÄLLINEN KAIKILLE (!!!!) tehtiin sitten omien sanojeni mukaan 'rääkkitreenit'. Vihaiset katseet ja kirosanat kuului tämän päivän treeneihin. Onneksi treenit kruunasivat minun ja Emmin ostamat sydänherkut jotka jaoimme rakkaille joukkuetovereillemme ja niitä sitten mutusteltiin Bremerin vihaisen katseen edessä. Parien ystävänpäivähalien jälkeen oli aika lähteä kotiin ja 'lepäämään'.

Tässä  minä (#25) ja vauvaystäväni  jutustelemme kesken ottelun


Perjantai 15.2

TGIF! Huhhu viikko on ollu tosi kiireinen, kokeita sinne ja tenttejä tänne. Onneksi kouluviikko on nyt ohi ja mulla alkaa hiihtoloma! Tämä päivä meni yllättävän nopeasti, oikeastaan sen takia että meillä Ströhössä (mun koulu) oli tänään ulkoilupäivä. Monet oli mäessä laskettelemassa, itse en sinne mene, ehkä sen takia että muistot lapsuudesta on vielä tallella...ei siitä sen enempää. Kun muut olivat laskettelemassa niin minä reippaana tyttönä kävelin ensiksi kaksi tuntia putkeen ja sen jälkeen olin vielä luistelemassa pari tuntia. Kello 12 pääsin kotiin ja koska olin niin väsynyt, otin pikku nokoset. Kun heräsin oli aika pukea treenivaatteet päälle ja suunnata hallia päin. Ensiksi oli c-tyttöjen treenit. Aika huonosti meni, tytöt ja minä itse haaveilimme hiihtolomasta kun Bremer ja Jori laitto meiät juokseen kunnolla. Ilonpilaajat. Kun pikkuiset lähtivät loppuverkalle niin isommilla eli naisilla alkoi salivuoro. Minä ja vintiöystäväni Holmberg Jr. jäimme siis vielä naisten treeneihin. Kaikkiemme iloksi vuoden blogipalkinnon saanut miss Vähälä oli mukana pallollisessa lämmössä, ensimmäistä kertaa salibandyonnettomuuden jälkeen. Hyvä Milla, tervetuloa takasin!:) Treeneissä tehtiin enemmän otteluun valmistautuvia treenejä koska huomenna naisten liigajoukkue matkustaa Jyväskylään pelaamaan kovan ottelun Happeen naisia vastaan. Salin jälkeen oli loppuverkka ja sitten lähettiin kotiin valmistautumaan huomiseen koitokseen.

Lauantai 16.2

Hej ystävät! Kuten jo edellisessä kirjoituksessa mainitsin niin tänään naiset lähtivät poromatkaan eli Jyväskylään. Itse en lähtenyt mukaan koska kun naiset lähtivät 'lappiin' niin minä matkustin 'etelään' eli Tammisaareen. Koska en jättänyt valvontakameraa bussiin tällä kertaa niin en voi kirjoitella tänne että mitä matkalla lappiin ja takasin tapahtui. Jotain outoa matkalla varmaan tapahtui koska kun facebook päivittyi puhelimessani niin etusivu oli täynnä miss Vähälän naamakuvia. Vaikka onkin kyse naamakirjasta niin noi naamakuvat saa riittä vähäksi aikaa, Milla. Ei oo kivaa kun ei saa unta illalla koska mielessä pyörii vaan sun hehkeät kasvot jotka loistaa kun tähti taivaalla. Prinsessa ei voi nukkua ilman kauneusuniaan ja koska itse olen prinsessa niin on tärkeää saada tarpeeksi unta että jaksaa aina näyttää hyvältä ja käyttätyä hyvin. Valitettavasti meidän loistavat peliin valmistavat treenit ei tällä kertaa tuottanut tulosta kun naiset palasivat porojahdilta tyhjin käsin ja pisteet jäi Jyväskylään. Oma päiväni oli todella mahtava. Aamulla oli aikainen herätys ja lähdettiin Tammisaarea päin. Metsää näkyi tienvarsilla vähän liiankin paljon koska kun oltiin perillä niin en enää tiennyt että mikä on oikea ja mikä vasen, niin sekasin olin päästä. Draksvikin varuskunta oli siis kyseessä. Veljeni Oskar on juuri parasta aikaa intissä ja oli aika vannoa sotilasvala, tottakai sisko on siellä ensimmäisenä nauramassa tyhmille vaatteille ja ilmeille, eikö niin? No naurutuokio loppui nopeasti kun aivot jäätyi, ulkona oli hyvin kylmä ja siellä lumihangessa seistiin ainakin tunnin. Jäätymisen kruunasi kuitenkin kaipaamani halaus veljeltä. Olin maailman onnellisin tyttö. Kun olin tarkistanut jokaisen komeron nurkan ja hyppinyt hyvin viikatussa sängyssä parikymmentä kertaa niin oli aika lähteä takaisin kotiin. Veli ja vanhemmat jäivät odottamaan että sotilaat saivat luvan lähteä kotiin kun minä ja minun siskoni (sisko ja sen sisko) lähdimme ajelemaan kotia päin. Pitkän päivän jälkeen oli mukava ottaa iisisti ja katsoa leffaa kera mahtavin seura eli itseni kanssa.

Sunnuntai 17.2

Aamu alkoi ihan tavallisesti. Unihiekat silmissä lähdin kiertelemään taloa. Huono idea, mutta ainakin sain ilmaisen tatuoinnin oikeaan käsivarteen. Ja se vaihtaa väriäkin! Huippua! Kun unihiekat oli pyyhitty silmistä ja masu täynnä ruokaa oli aika lähteä kirkkoon. Kyllä, luitte oikein, kirkkoon. Itse olen jo saanut naimaluvan ja kirkkokäynnit eivät enää ole pakollisia, toisin kuin Fannylla, mutta koska blondeilla on tavallista vilkkaampi mielikuvitus, he keksivät aina tekemistä. Kirkossa oli mukava istua, pitkästä aikaa, ja tällä kertaa en ollut ainoa alaikäinen siellä. Luulin että näin n. 7-vuotiaan pojan, mutta kun katsoin tarkemmin se olikin vanhempi täti joka oli vain huomattavasti pienempi kuin kaikki muut ja hiukset oli kyllä myöskin melkein näkymättömät. Kelkalla pääsee kuulemma aika kovaa talvisin, lienee varmasti syy siihen että miksi hiuksia oli huomattavasti vähemmän kuin muilla tädeillä. Loppupäivän olin vaan kotona, tein kotitehtäviä ja kävin ulkona tekemässä ot palauttavan. Oli ihana sää ulkona ja itse liitelin ilmassa kun juoksin reippaasti eteenpäin lumessa. 'Hyvä sää, parempi päivä'. Eiku olikohan se sittenkin ' hyvä ruoka, parempi mieli'? No ei sillä oo niin paljon merkitystä, 'we were born to be real, not perfect'. Tuo teksti ei kyllä minuun iske koska täydellisyys ei ole synti!

Maanantai 18.2

Ei oo kyllä parempaa tapaa herätä maanantai aamuisin ja totea että tänään ei ole koulua, ihanaa sanon minä! Aamu alkoi minun osaltani mahtavasti, sää oli mitä mahtavin joten päätin mennä aamuluistelulle. Lämpimät vaatteet päälle ja nokka kohti jäätä. Monien piruettien ja kolmoislutzien jälkeen oli aika suunnata kotia päin, vaatteiden vaihto ja seuraavaksi oli aika lähteä pelille. Meillä oli tapaaminen ja ruokailu Kokonhallissa ja kun masut oli täynnä maittavaa makaroonilaatikkoa oli aika hypätä bussiin joka tänään matkusti Tampereelle ja vastassa oli kivenkova sarjaa johtava Classic. Matka sujui hyvin, kun ristikoita ratkottiin ja uusia pantoja leikaltiin. Hyvät naurut saimme samalla kun huomasimme pikkuhiljaa että mitä asioita meidän uusissa pannoissa piileksi. Kiitos HV päivän nauruista.
Kun saavuimme paikalle minä ja muu junnukaarti rupesimme muistelemaan menneitä, miten tässä hallissa oltiin pelattu pari vuotta sitten, missä istuimme ja missä meillä oli ollut tappeluita. Hyvän alkuverkan jälkeen oli aika ruveta keskittymään peliin. Alku ei oikein sujunut meillä ja seitsemän minuutin jälkeen taululla oli jo 5-0 häviöasema. Voihan kakka. Pientä valoa meidän jengille toi Jaani joka teki meille lohtumaalin. Hienon sellaisen kylläkin. Toisen erän lopussa oli meidän hyvä hetki jossa teimme kuudessa minuutissa kolme maalia. Senni ja Ella tekivät molemmat tehot 1+1 ja uransa ensimmäisen liigamaalinsa alivoimalla pommittanut Roosa sai pallon muistoksi hienosta hetkestään. Lopputulos oli 13-5 ja vaikka hymyt oli vähissä meidän joukkueella matkasimme hyvällä(?) mielellä kohti ruokapaikkaa. Hyvien naurujen ja maittavan ruuan jälkeen istuimme bussiin ja matka kohti Porvoota jatkui kauhuleffan merkeissä. Kiljumista kuului aina välillä ja minulla soi korvat varmaan vielä ensi viikolla, niin kovaa tytöt (Ella,Kia&Fanny) kiljui. Opa sai mahtavimmat sydänkohtaukset ja Jane-parka joka istui hieman edellä oli niin kalpea naamastaan että luulisi hänenkin katsoneen kyseisen elokuvan. Hieman puolenyön jälkeen saavuimme Porvooseen ja oli aika jättää hyvästit rakkaille koutseillemme ja ihanille joukkutovereillemme. 'Borta bra men hemma bäst' ajattelin ittekseni kun saavuin kotiovelleni. Uni tuli yllättävän helposti, varmaan sen takia että en onnekseni ollut katsonut pelottavaa elokuvaa juuri ennen nukkumaanmenoa.

Vastaukset kysymyksiin:
  1. Facebook päivittyy hyvin helposti puhelimessani n. 10 kertaa päivässä, selailen etusivua aina silloin tällöin mutta muuta en kyllä tee siellä. Ihmisten kanssa voin välillä puhua ja tykkään tykkäillä muitten tyhmiä statuksia mutta siihen se kyllä sit jääkin.
  2. Pantoja mulla riittä kyllä ja niitä on monia erilaisia. Omenoista kukkiin ja apinoista lehmiin kaikenlaisia löytyy. Niitä on n. 15 kpl.
  3. Elämäni sananlasku on varmaan 'Whoever is happy will make others happy too'
  4. One Direction on siis oma suuntani minkä keksin kun olin n. 7-vuotias. Fiksuna tyttönä keksin itelleni oman suuunnan missä kävelin aina vain vasemmalle. Huomasin tossa pari viikkoa sitten että olen nämä viimeiset vuodet kävellyt vain ympyrää ja siihen se leikki sitten valitettavasti loppui.
    One Direction on myöskin lempibändini jossa laulajat ovat Irlannista ja Iso-Britanniasta. Mahtavat biisit ja söpöt kasvot, näistä asiosta kyseinen bändi on kuuluisa. Kannattaa kuunnella, meistä tulee heti parhaita kavereita jos kuulen että tekin olette Directionereita eli One Direction isoimpia faneja. Eli jos joku on vailla ystävää niin kuunnelkaa vain maailman mahtavimman poikabändin biisejä niin minä kyllä löydän teidän luokse.

    Tässä mina olen peliasennossa, pinkki panta päässäni

Tässä hieman esimakua että mitä teini-tytön arkipäivissä voi tapahtua, koulussa ja sen ulkopuolella. Blondeille sattuu ja tapahtuu aina välillä(päivittän) mutta tässä seison vielä. Kaksi tervettä jalkaa ja kaksi tervettä kättä, toisin kuin Mirkulla. Pääkin on juuri ja juuri vielä mukana touhussa, kuinka pitkään se vielä roikkuu mukana, sitä ei tiedä kukaan ja aika näyttää sen. Nyt on minun vuoroni sanoa hyvästit blogille ja jättää rima korkealle kun seuraavaksi blogia päivittää Loviisan neiti Minna! Muistakaa pysyä kanavalla koska uusia seikkailuja ja hauskoja vitsejä on tulossa.

Kysymykset Minskille:
  1. Mitä tykkäät tehä vapaa-ajalla?
  2. Olet hyvin positiivinen tyttö, miten pysyt positiivisena kun muut valittavat niitä ja näitä?
  3. Mitä on lempisanasi ja miksi?
  4. Olet siis Loviisasta, mutta puhut suomea. Miten hyvin osaat puhua ruotsia jos on pakko puhua?

torstai 14. helmikuuta 2013

Jännittävä kurkistus Holmberttien arkeen


“Mitä isot edellä, sitä pienet perässä!”
Tässä olis vähän tekstiä meiän “tosi” hurjasta elämästä.

Perjantai 8.2

Perjantai aamu alkoi tavalliseen malliin. Fannyllä oli saksan kokeet jotka meni kuulemma hyvin. Sen jälkeen molemmat raatoivat kuusi tuntia koulun parissa. “Ahkera tytär kasvattaa laiskaa äitiä!?” :D
Kun selvittiin kotiin lumisesta matkasta, niin meitä odotteli lämmin kinkkupasta kotona. Mahat pullollaan puimme päällemme meidän huikeat Salmingin kamat ja suuntasimme eri halleille. Fannyllä oli harkat kun taas Ellillä oli peli. Auroralla alkuhölkkä muuttui nopeasti kylmäksi kun Linda tönäistiin lumihankeen. Tästä Linda suuttui ja tietenkin kosti heti. Kaikki tämä päättyi siihen, että leikimme paviaaneja istuen collegehousuissamme lumihangessa. “Etiäpäin, sanoi mummo lumessa”.
Peli SB Prota vastaan alkoi ihan kohtalaisen hyvin, mutta sitten ne voittikin 11-2. Voihan kakka!
Pelin jälkeen mentiin kotiin syömään ja jääkylmään suihkuun. Sitten vain nukkumaan.

Lauantai 9.2

Päivä alkoi niinkuin aina viikonloppuisin. Ensin nousi Elli, heti perään pappa ja Fanny&mamma viimeisenä pienen kiusanteon jälkeen.
Pappa oli taas laittanut netin pois päältä, joka tarkoitti sitä, että aamurutiinina ollut facebook-katsaus ei päässyt toteutumaan. Ei tiedetty taaskaan mistään mitään. “Rajansa se on kaikella!”
Ei oltais varmaan tehty mitään koko päivänä jos ei mamma olisi patistanut meitä ulos. Tämä tapahtui kuitenkin vasta kahden aikaan. Suuntasimme taidetehtaan kauppakeitaalle.Ei kyllä taaskaan löydetty mitään.
Kotiin saapuessamme meitä odotti äidin itse tekemät laskiaispullat. Onneksi tällä kertaa oli ihan tavallisia pullia eikä kakkapullia niinkuin viime vuonna. Namm!!

Pullien jälkeen mamma taas ehdotti aktiviteettiä. Vaihtoehtoina oli hiihto tai jokin muu ulkoilutapa. Mehän sit reippaina lähettiin pihalle kun mamma läksi ladulle! “Ei kukko käskien laula”.
Ulkoilun tulos oli hulppea hyppyrimäki. Ei kuitenkaa viel päästy kokeilee sitä ku lumi oli liian pehmeää.

Sunnuntai 10.2

Aamulla kun oltiin noustu mentiin ulos kokeilee yöllä kovettunutta mäkeämme. Minisukset jalassa Fanny päätti rohkeana kokeilla onneaan ensimmäisenä. Toisena hyppäs Elli. Se ei onnistunut niin hyvin kuin Fannyn hyppy vaan muistutti enemmän kananlentoa.
Tämä papan mielestä hulluus loppui kun hän tuli ulos estämään seuraavat hyppymme. Käski meidän käyttää aivojamme!?? “Jokainen on oman onnensa seppä”.
Tämän jälkeen Fanny lähti kohti Porvoon kirkkoa. Se on ripari-time! Ilmeisesti oppi ei päivällä mennyt perille koska Fanny lähti vielä illalla lisäoppia hakemaan kirkonmäeltä. “Ilta on aamua viisaampi”.

Maanantai 11.2

Me niin inhotaan maanantaita! Koulupäivä meni hitaasti.
Illalla oli harkat. Nehän alko maukkaalla palaverilla jonka Robin-Mikki veti. Äänenmurros on ihan herkkua meiän korville. “Seura tekee kaltaisekseen”, eiks niin?
Palaverin jälkeen suuntasimme ulos leikkimään ja kun tultiin sisään saimmen kuulla uudesta aivan ihanasta treenistä. Julmasta peittoharkasta!
Minä (Fanny) sain kunnon lämärin reiteen. Se sattui! “Ei se pelaa joka pelkää”.

Tiistai 12.2

Koulupäivä meni aika nopesti kun ajatuksissa oli illan peli. Toivottavasti jokin tunneilla läpikäyty jäi päähän. “On vähäkin tyhjää parempi”.
Pitkä pelimatkamme alkoi siitä, kun meidät poimi kyytiinsä Lindan super-Rellu. Matka meni hyvin... Treksilään asti. Autoa kai jännitti peli niin paljo että siltä meni pasmat sekaisin. Auto alkoi itsestään kääntyä kotiin päin, eikä suostunut ajamaan kohteeseemme. Kun jänishousuauto oli vaihdettu ralliautoon pääsimme aloittamaan matkan uudestaan. Tällä kertaa pääsimme maaliin, vaikkakin 45 min myöhässä suoraan salilämppään. “Parempi myöhään kuin ei milloinkaan”.
Peli alkoi tahmeesti. Onneksi päästiin pelissä vielä mukaan ja siitä palkkioksi tasapeli. “Alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo”


Minä Fanny keskityn vasemmassa laidassa ja sisareni Elli tuijottaa ystäväämme Lindaa keltainen panta päässään.
Myös seuraavana blogia kirjoittava Olle istuu minun vieressäni normaali ilme kasvoillaan vihertävä panta päässään.

Vastaukset:

  1. Ootte varmaan bongannut muutaman sananlaskun tekstistä mutta tässä vielä muutama:
  2. Yleensä on raidalliset!
  3. Odotetusti Sims 2? Onhan se aika hyvä peli. Me ollaan siis Lindan Ipadilla vähän pelimatkoilla pelailtu simssii. Just nyt meiän perheeseen kuuluu Sauli, Mikki, HV, Timppa ja Jori. Parisuhdetilannekin on ihan hyvällä mallilla. Sauli on naimisissa HV:n kanssa...
  4. Hartioiden nosto on aina toiminut! Ne on kyllä jo aika jumissa joten jos joku keskii synonyymin niin kertokaa vaan!
Seuraavana blogin äärelle kurvaa miss Olivia Kortelainen. 

Kysymykset Ollelle:

  1. Kuinka paljon aikaa vietät päivästä Facebookissa?
  2. Kuinka monta erilaista pantaa sulla on?
  3. Mikä on elämäsi sananlasku?
  4. Mitä One Direction merkitsee sulle?


Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Toivottaa Elli&Fanny

torstai 7. helmikuuta 2013

Arvoisan kapteenimme Lindholmin puheenvuoro!

Minä kauden alussa ;)


Heipähei kaikki!

Täällä kapteeni Lindholm, joka tarjoaa tilannekatsauksen menneeseen ja tulevaan ja kutsuu kaikki lukijat seuraamaan huippusalibandya Perjantai-iltana klo 18.30 Auroralle. Ensiksi haluan välittää kamarineitojen nöyrimmät kiitokset prinsessa Vähälälle, joka päätti herättää blogimme talvihorroksesta ja päästää joukkueessamme puhaltavat uudet tuulet myös valtavan fanijoukkomme tietoisuuteen. Viimeisen kuukauden aikana fyysinen kunto on hiottu huippuunsa ja asenne on kohdillaan. Meno ja meininki treeneissä ovat nyt sen mukaisia, että tulosta syntyy. Vastustajat pitäkää varanne, sillä nyt jos koskaan liigan nuorin joukkue on valmiina haastamaan kenet tahansa!

Niille, jotka eivät ole seuranneet joukkueemme taivalta alusta asti tai ovat yhtä vanhoja kuin minä, ja kaipaavat siksi muistin virkistystä, tarjoillaan lyhyt katsaus menneeseen ennen kuin siirrytään kohti tulevia koitoksia. Hyvin treenatun kesän jälkeen hulttiot hallitsivat lähes suvereenisti omaa SM-sarjaansa, kun taas naisten liigassa syyskausi sujui hieman mollivoittoisemmin. Peli ja treeniesityksemme olivat aikamoista vuoristorataa täynnä jyrkkiä nousuja ja laskuja ja välillä tuloksena oli täydellinen pannukakku. Valmennus sai pysytellä koko syksyn ajan varpaillaan, kun ei koskaan tiennyt millä pelipäällä me Euroopan mestarit kentälle saapuisimme ja mietti kuumeisesti mekanismia, jolla saisi ne kuuluista valot päälle koko joukkueeseen. Vaikka pisteiden valossa syyskaudesta jäi harmittavan vähän käteen, niin valmentajien opit eivät kuitenkaan menneet hukkaan. Me ihanat pelaajat koimme valmentajiemme ajatukset jopa niin merkityksellisinä, että katsoimme tarpeelliseksi ikuistaa ne myös jälkipolville. ”Mikä valmennusta vituttaa” on kaunokirjallinen mestariteos, salibandy-raamattu, johon jokaisen joukkueeseemme haluavan kannattaa tutustua ja joka löytyy kunniapaikalta jokaisen valmentajamme kirjahyllystä.

Syksyn päätteeksi oppirahoja oli maksettu jo riittävästi ja kova työ alkoi lopultakin tuottaa hedelmää. Seinäjoen Tangomarkkinoilla palasimme taas liigassa voittojen tielle ja viime peleissä pistetili on karttunut varsin mukavasti. Tälläkin hetkellä treeneissä pukkaa soijaa ja laukauksemme viuhuvat vihdoinkin verkon perukoille. Saattohoitokaan ei ole enää vain sana, joka on luettavissa valmentajien huulilta. Vempat, joita jossakin vaiheessa oli enemmän kuin laki sallii, ovat muutamaa pitkäaikaispotilasta lukuun ottamatta polkeneet itsensä takaisin pelikentille. Myös sitoutumisen aste on huipussaan emmekä malta olla vapaata viikonloppukaan erossa rakkaista Salmingeistamme, ihanista joukkuetovereistamme tai ahkerista taustajoukoistamme. Hurmaavista valmentajistamme puhumattakaan. Tästä osoituksena osa pelaajistostamme puki viikonvaihteessa Suomi-paidan ylleen ja käväisi salibandyn synnyinmassa hiomassa kuvioita kuntoon kera Herra Virtasen. Me kotiin jääneet kannustusjoukot puolestamme kaivoimme luistimet kaappiemme pohjalta ja lähdimme Granlundin johdolla jäälle opettamaan pelikovuutta myös valmentajallemme Strömbergille.

Viimeinen viikko on kulunut huomiseen huippujännittävään otteluun valmistautuessa. Vuorossa on kauden tähän mennessä kovin kuntotesti ja asennemittaus. Kotikolollemme saapuu nimittäin mestari-suosikki SB Pro, joita vastaan pisteet ovat ison kiven takana. Huomista iltaa odotellaan jo jännityksen vallassa ja ilma on täynnä avoimia kysymyksiä: Kuinka monta maalia automaalaamo Sanberg tarjoilee, kun vastassa on maajoukkuemaalivahti Laura Loisa? Entä mitä keksii tehokaksikko Hietanen-Uljua, joiden salmingeista pallot sinkoilevat toistensa lapoihin päiväpäivältä paremmin? Jatkaako hurjaan maalivireeseen yltynyt Kia Kunttu pistetehtailuaan? Mitä tapahtuu kun treenien taistelupari Ignatius-Nurmi yhdistää voimansa ja käy hyökkäykseen SB Pron puolustusta vastaan? Pyörittääkö nuori puolustajamme Linda Törnqvist taas kaksi kertaa itsensä kokoisia vastustajia? Entä palaako Riikka Karjula lopultakin kokoonpanoon pitkäksi venähtäneen joulutauon jäljiltä? Tämän kaiken ja paljon muuta näet Auroralla huomenna klo 18.30, kun joukkueemme nuoret tähdet ja hieman kuluneemmat kehäraakit astelevat kaukaloon valmiina haastamaan viime kauden SM-hopea mitalistit.


Siskokset Holmberg kesällä pallottelemassa yhdessä! Keltaisessa paidassa Ella
ja mustassa paidassa Fanny.

Nyt on tullut minun aikani päättää tämä vuodatus ja siirtää vastuu nuorempien harteille. Seuraavasta blogista vastaavat E.&F. Holmberg, nuo huippulahjakkaat salibandysiskokset, joita päällepäin saattaa pitää hiljaisina ja rauhallisina, mutta jotka paremmin tutustuttaessa ovat kaikkea muuta.

Aloitan tässä kapteenin ominaisuudessa kevyen "kiertotietovisan" eli blogin kirjoittaja jättää aina jälkeensä mitä raastavimmat kysymykset seuraavalle/seuraaville blogin ähertäjille! Kysymyksien tarkoitus on tuoda pelaajistomme persoonia vielä vähän paljastavammin esille.

Tässä tulee Holmbergit!

1. Fanny luettele kaikki suomalaiset sananlaskut mitä tiedät ja mitkä ymmärrät, ilman mallin katsomista!

2. Elli minkä väriset urheilurintsikat laitat päällesi, kun Kortelaisella ja Törnqvistillä on pinkit?

3. Elli mikä on lempi tietokonepelisi ja ketä joukkueemme henkilöitä siinä mahdollisesti esiintyy?

4. Fanny keksi yleiselle vastauksellesi "emmä tiedä" jokin synonyymi? (eli samaa tarkoittava asia)


Ps. Kaikki hallille seuraamaan joukkueemme otteita, kauden paras peli on vielä edessä!

#77

lauantai 2. helmikuuta 2013

Ulkojään parrasvaloissa

Tänään 2.2.2013 on oiva päivä palauttaa tämä joukkueemme tuuletusikkuna avoimeksi, ja antaa jälleen tuuliemme virrata netin välityksellä koko maailmalle. Blogimme on ollut jostakin syystä talvihorroksessa, mutta tämä ensimmäinen kirjoitus takaa teille kaikille blogin uudelleen heräämisen ja aktiivisen loppukauden!

Granlund Tolkkisissa
Ensimmäiseksi on pakko päästä kertomaan teille siitä, miten hyvin joukkueellamme tällä hetkellä pyyhkii! Olimme viettämässä eilen nimittäin luistelu-/saunailtaa koko kauden ainoan vapaan viikonlopun kunniaksi! Tällä kertaa olimme vain unohtaneet Auroran vihreät seinät ja suunnammeet ulkoilmaan. Pelivälineinä meillä oli tietenkin uudet ja kiiltävät salibandymailat, sekä kirkas sählypalli.
Tolkkisten ulkojäälle saapuessamme oli ihana huomata paikalle jo saapunut Granlund #64. Totuus kuitenkin paljastui heti perään, kun veskarimme Sandberg erehtyi näyttämään kasvonsa ihana pelipaita yllään. Muusta , paitsi kasvoista, heitä ei erottanutkaan Granlundin kanssa: Sandbergin lämärit viuhuivat kentän päästä-päähän ja jalat olivat yhtä suuret. Tosin Sandbergin paidassa taisi lukea HIFK ja itse olen ymmärtänyt Granlundin olevan keräämässä rahaa ulkomailla?!


Kuvasta näkyy Oksmanin ruskeiden silmien
lisäksi uudet Happy Feet-jääkiekkohanskat
Myös Oksman pääsi esittelemään tietämystään, ja näytti meille juuri ostamansa jääkiekkohanskat. Oksman on jäällä yhtä peto kuin kentällä. Hän oli tuonut mukanaan paikalle myös "kaikille hömpsyt"-pullon! Se keräsi suosiotaan kiekkoilijoiden kesken koko jääkiekko-ottelun ajan, ja hetkittäin pelaajia oli enemmän laidalla kuin jäällä. Kenelle kun ei nyt omena-vichy kesken pelin maistuisi!
Oksman (22v) ja Sanberg (20v) olivat "aikuisten joukkueen" jäsenistöä. Heidän lisäkseen kokemusta edusti isä Hietanen (päälle 23v), Sihlman (päälle 20v), Lindholm (päälle 20v), Hietanen (19v), ja kaikista kokenein konkari: Backaman (12v).
Heidän vastustajakseen asettui joukkueemme vauvalinjasto: F Holmberg (11v), Rainio (17v), Horn (17v), Kortelainen (16v), kaksi tuntematonta Tolkkispoikaa (3v ja 5v) ja joukkueemme nuorin Strömberg (9v). Joukkueemme ikähaitari ei siis pitkäksi veny, mutta hyvähän se on että aina saadaan peleille tasaiset joukkueet! Jääkiekko ei siis näyttänyt lainkaan jääkiekolta, ja eniten keskityttiin Oksmanin hömpsypulloon. Kaukalon ulkopuolella teatteria ylläpitivät Kunttu ja Forsblom. Kunttu oli niin innoissaan päästyään paikalle, kun hän oli tähän asti kipeänä muutaman päivän neljän seinän sisällä. Hänen punainen nenänsä ja juttujen taso antoivat kuitenkin ymmärtää hänen olleen huoneessaan ainakin kaksi kuukautta yksinään.
Sandbergin mies oli myös kiinni tolpassa Tolkkisissa. Forsblom joutui kieltämään Mickeyä haukkumasta kaikkia samalla kun rapsutteli hänen päätään. On ihana nähdä, kun Sandberg on löytänyt elämänsä kumppanin jo näin varhaisessa iässä! Koirat ovat mielestäni melkein jopa fiksumpiakin kuin miehet.

Kuvassa menomme Tolkkisten jääkiekkokaukalosta. Etsikää kuvasta konkarimme
Backman, ja voitte vain kysyä itseltänne tai häneltä itseltään:
Backaman, mitä sinä teet?
Jäävuoron jälkeen suuntasimme kaikki Porvoon keskustan suunnalle hyvän ruuan perässä. Säntäsimme melkein kilpaa ovista sisään Seurahoviin, kun kello oli ainakin puolituntia liian vähän sovitusta ajankohdasta. Jouduimme siis ottamaan paikat kivoilta baarituoleilta ja viettämään pakollisen iPhone-hetken joukkueemme kanssa Seurahovin karaokepuolella. On ihan nähdä, että pelaajamme osaavat keskittyä pelipalavereiden lisäksi johonkin muuhunkin yhtä hiljaisesti. Hiljaisen hetken päätyttyä ehdimme hetken pelata jotain julkkisnimipeliä, ennenkuin kanakiusaus saapui suihimme.

Ruokailuun saapui osanottajia lisää, kun Haakana, Laiho ja Törnqvist äitinsä kanssa istuivat ruokapöydän äärelle. Ruuan jälkeen menimme pienellä hissillä yläkerran saunatiloihin opettamaan F Holmbergille muutamia suomalaisia sananlaskuja lisää. Hän kertoi ylpeänä vihdoin ymmärtäneensä tarkoituksen sanonnalle "Ojasta allikkoon". Hienoa FANNY!

Loppuilta sujui kuten tavallisestikin kaikki joukkueiden saunaillat: viimeisimmätkin juhlivat lähtivät nukkumaan ennenkuin kello tuli 11. En ole muuten ikinä ollut kolitsihousuissa, meikittä ja tukka märkänä baarin tanssilattialla. Nyt on sekin koettu, ja vielä melkein koko joukkueen täysi-ikäisten kanssa. Hienoa tunnelmaa ja fiilistä! Karjulakin löysi viisi minuuttia ennen kotiin lähtöä paikalle. Tässä olisikin Fannylle seuraava merkityksen keksiminen: Parempi myöhään, kun ei milloinkaan!

Minä kiitän siis omasta puolestani, sekä varmasti muiden puolesta, vielä tapahtuman järjestäjää ja kaikkia osanottajia! Eipä tästä touhusta mitään tulisi, jos kukaan ei jaksaisi mitään toisten eteen tehdä. Toivottavasti lukijamme ja kanssaeläjämme saivat hiukan kuvaa meidän perjantai-illan tekemisestämme. Tervetuloa kaikille jälleen mukaan lukemaan tekemisistämme ja ajatuksistamme. Tällä kertaa emme jätä teitä heitteille horrokseen!
Tässä vielä video konkarimme taidoista: katsokaa ja yrittäkää ymmärtää.

-Prinsessa Milla