Ulkojään parrasvaloissa

Tänään 2.2.2013 on oiva päivä palauttaa tämä joukkueemme tuuletusikkuna avoimeksi, ja antaa jälleen tuuliemme virrata netin välityksellä koko maailmalle. Blogimme on ollut jostakin syystä talvihorroksessa, mutta tämä ensimmäinen kirjoitus takaa teille kaikille blogin uudelleen heräämisen ja aktiivisen loppukauden!

Granlund Tolkkisissa

Ensimmäiseksi on pakko päästä kertomaan teille siitä, miten hyvin joukkueellamme tällä hetkellä pyyhkii! Olimme viettämässä eilen nimittäin luistelu-/saunailtaa koko kauden ainoan vapaan viikonlopun kunniaksi! Tällä kertaa olimme vain unohtaneet Auroran vihreät seinät ja suunnammeet ulkoilmaan. Pelivälineinä meillä oli tietenkin uudet ja kiiltävät salibandymailat, sekä kirkas sählypalli.
Tolkkisten ulkojäälle saapuessamme oli ihana huomata paikalle jo saapunut Granlund #64. Totuus kuitenkin paljastui heti perään, kun veskarimme Sandberg erehtyi näyttämään kasvonsa ihana pelipaita yllään. Muusta , paitsi kasvoista, heitä ei erottanutkaan Granlundin kanssa: Sandbergin lämärit viuhuivat kentän päästä-päähän ja jalat olivat yhtä suuret. Tosin Sandbergin paidassa taisi lukea HIFK ja itse olen ymmärtänyt Granlundin olevan keräämässä rahaa ulkomailla?!

Kuvasta näkyy Oksmanin ruskeiden silmien
lisäksi uudet Happy Feet-jääkiekkohanskat

Myös Oksman pääsi esittelemään tietämystään, ja näytti meille juuri ostamansa jääkiekkohanskat. Oksman on jäällä yhtä peto kuin kentällä. Hän oli tuonut mukanaan paikalle myös "kaikille hömpsyt"-pullon! Se keräsi suosiotaan kiekkoilijoiden kesken koko jääkiekko-ottelun ajan, ja hetkittäin pelaajia oli enemmän laidalla kuin jäällä. Kenelle kun ei nyt omena-vichy kesken pelin maistuisi!
Oksman (22v) ja Sanberg (20v) olivat "aikuisten joukkueen" jäsenistöä. Heidän lisäkseen kokemusta edusti isä Hietanen (päälle 23v), Sihlman (päälle 20v), Lindholm (päälle 20v), Hietanen (19v), ja kaikista kokenein konkari: Backaman (12v).
Heidän vastustajakseen asettui joukkueemme vauvalinjasto: F Holmberg (11v), Rainio (17v), Horn (17v), Kortelainen (16v), kaksi tuntematonta Tolkkispoikaa (3v ja 5v) ja joukkueemme nuorin Strömberg (9v). Joukkueemme ikähaitari ei siis pitkäksi veny, mutta hyvähän se on että aina saadaan peleille tasaiset joukkueet! Jääkiekko ei siis näyttänyt lainkaan jääkiekolta, ja eniten keskityttiin Oksmanin hömpsypulloon. Kaukalon ulkopuolella teatteria ylläpitivät Kunttu ja Forsblom. Kunttu oli niin innoissaan päästyään paikalle, kun hän oli tähän asti kipeänä muutaman päivän neljän seinän sisällä. Hänen punainen nenänsä ja juttujen taso antoivat kuitenkin ymmärtää hänen olleen huoneessaan ainakin kaksi kuukautta yksinään.
Sandbergin mies oli myös kiinni tolpassa Tolkkisissa. Forsblom joutui kieltämään Mickeyä haukkumasta kaikkia samalla kun rapsutteli hänen päätään. On ihana nähdä, kun Sandberg on löytänyt elämänsä kumppanin jo näin varhaisessa iässä! Koirat ovat mielestäni melkein jopa fiksumpiakin kuin miehet.

Kuvassa menomme Tolkkisten jääkiekkokaukalosta. Etsikää kuvasta konkarimme
Backman, ja voitte vain kysyä itseltänne tai häneltä itseltään:
Backaman, mitä sinä teet?

Jäävuoron jälkeen suuntasimme kaikki Porvoon keskustan suunnalle hyvän ruuan perässä. Säntäsimme melkein kilpaa ovista sisään Seurahoviin, kun kello oli ainakin puolituntia liian vähän sovitusta ajankohdasta. Jouduimme siis ottamaan paikat kivoilta baarituoleilta ja viettämään pakollisen iPhone-hetken joukkueemme kanssa Seurahovin karaokepuolella. On ihan nähdä, että pelaajamme osaavat keskittyä pelipalavereiden lisäksi johonkin muuhunkin yhtä hiljaisesti. Hiljaisen hetken päätyttyä ehdimme hetken pelata jotain julkkisnimipeliä, ennenkuin kanakiusaus saapui suihimme.

Ruokailuun saapui osanottajia lisää, kun Haakana, Laiho ja Törnqvist äitinsä kanssa istuivat ruokapöydän äärelle. Ruuan jälkeen menimme pienellä hissillä yläkerran saunatiloihin opettamaan F Holmbergille muutamia suomalaisia sananlaskuja lisää. Hän kertoi ylpeänä vihdoin ymmärtäneensä tarkoituksen sanonnalle "Ojasta allikkoon". Hienoa FANNY!

Loppuilta sujui kuten tavallisestikin kaikki joukkueiden saunaillat: viimeisimmätkin juhlivat lähtivät nukkumaan ennenkuin kello tuli 11. En ole muuten ikinä ollut kolitsihousuissa, meikittä ja tukka märkänä baarin tanssilattialla. Nyt on sekin koettu, ja vielä melkein koko joukkueen täysi-ikäisten kanssa. Hienoa tunnelmaa ja fiilistä! Karjulakin löysi viisi minuuttia ennen kotiin lähtöä paikalle. Tässä olisikin Fannylle seuraava merkityksen keksiminen: Parempi myöhään, kun ei milloinkaan!

Minä kiitän siis omasta puolestani, sekä varmasti muiden puolesta, vielä tapahtuman järjestäjää ja kaikkia osanottajia! Eipä tästä touhusta mitään tulisi, jos kukaan ei jaksaisi mitään toisten eteen tehdä. Toivottavasti lukijamme ja kanssaeläjämme saivat hiukan kuvaa meidän perjantai-illan tekemisestämme. Tervetuloa kaikille jälleen mukaan lukemaan tekemisistämme ja ajatuksistamme. Tällä kertaa emme jätä teitä heitteille horrokseen!
Tässä vielä video konkarimme taidoista: katsokaa ja yrittäkää ymmärtää.

-Prinsessa Milla