torstai 28. maaliskuuta 2013

Hietasen duunia

Miten aamu alkoi? God Morgonilla tietenkin. Vai alkoiko sittenkään? Ensitöikseni sain vakuutella rakkaan laiskiaiseni siitä, että pyörää ei saada itse korjattua.. (pyörästä siis toinen poljin irtonaisena) Noh siinä kävi kuitenkin niin, että aamukiireessä lähdimme kummatkin vasara, pihdit ja urheiluteippi kädessä pyörää kohti. Tovin siinä pyörittelimme poljinta kädessä ja edelleen jankutin ajan menevän hukkaan.. Luovutimme. Ei poljinta saa edes väkivalloin pysymään uomissaan.
rakas puolisoni
Tämän jälkeen päätimme kokeilla josko meidän ykköstykki Soliveijari (solifer skootteri, joka on tuttu jo aikaisemmin syksyllä päivitetystä videosta) lähtisi käyntiin. Eipä siinä muuta kun skootteria polkemaan käyntiin! Muutama polkaisu (puoli tuntia) ja vrumm, mutta ei siinä vielä kaikki. Skootteri päätti, ettei sillä taaskaan ihan noin vain lähdetä ajelemaan. Taisi meinaan kaasuvaijeri sanoa itsensä irti.. No onneksi Hennan perheauto Fiat Punto sentään on hengissä vielä! Ehkäpä voimme kiittää siitä Daddy Strömbergin uutta laihdutuskuuria.

Noniin asiasta kolmanteen eli mun aina yhtä ihanaan työpäivään!!

Aampäivä alkaa ihanan rauhallisesti, vielä kello 12.09 saa rauhassa lukea Akkareita ja räplätä puhelinta. Mutta TÄDÄÄ kun kello vaihtuu 12.10 niin puhelin sujautetaan taskuun ja Akkarit hyllyyn. Nyt se alkaa: melun täyteinen työpäivä. Riehumista, huutamista, leikkimistä ja riitelemistä, niistä on täydellinen työpäivä tehty! No on tässä hyvätkin puolet. Kun tulee riita ja nämä kyseiset lapset ketkä ovat olleet osallisena riitaan puhuvat PELKÄSTÄÄN ruotsia, ei mulle jää muuta vaihtoehtoa kuin sanoa aina sama lause: TOOVEEE TUUKKO AUTTAAN! Eivaan kyllä mä siihen jotain heitän, tyyliin "Vad hände, Och man kan inte göra så!" Ja tilanne on selvitetty! Välillä saa ravata oikein kunnon laukkaa lasten perässä alasalin ja Spurttis tilan välillä. Huhhuh käy ihan kuntoilusta. No ainakin melkein..
minä töissä
"Välipalan aika! käsien pesu! Mellanmål, gå tvätta händerna!!" Välipalalla alkaa taas hirvee vahtaaminen siitä että jäähän mullekkin leipää! Vaivihkaa otan aina toisen leivän ettei kukaan nää. Joskus jään kiinni mut kovana väitän vastaan että tää on mun eka leipä, vaikka kyseessä ois jo kolmas.. 
Välipalan jälkeen suuntaamme nokkamme kohti liikuntatuntia, joka on kaikille aina yhtä kiva sessio. "Ulkovaatteet päälle ja jonoon!! Utekläderna på och gå till kö!!" Tai sitten "Jonoon! Mennään yläsaliin. Gå till kö, vi ska gå till övresalen!!" Ja tunti on valmis alkamaan. Tunnissa keksimme toinen toistaan kiinnostavampia leikkejä ja kaikki ovat innoissaan mukana, kunnes älyävät, että koska vapaa-aika alkaa.. Yritä siinä sitten ohjata kun kaikki lapset ovat lakossa. Tässä vaiheessa otan kiristys keinot käyttöön! "Jos ei oo mukana leikeissä ei tuu vapaa-aikaa. Om ni är inte med, du har ingen frilek!" Helppoa eikö? Tämän jälkeen loppu tunti sujuu mutkitta. Loppu päivä ootellaanki sitte jännityksellä, että jääkö kukaan lapsista viiteen asti vai pääseekö kotiin aikaisemmin itsekkin.

Töistä kotiin ja sitten reeneihin. Aina saa arvuutella muistuiko kotiavain taskuun mukaan. Ei meinaan ois eka eikä edes TOKA kerta kun avaimet ei ookkaan matkassa. Kerran alkoi aivoissa kiehua kun mun rakas puolisoni jätti avaimet autoon joka suuntasi Tampereelle. Myöhemmin Millan äiti soittaa ja kertoo avaimien olevan siellä. No viisaana tähän Milla tokaisee että ei se haittaa meillä on onneks toinen avain. Huono puoli tässä oli se, että toinen avain + vara-avain ovat kotona.. Onneksi kuitenkin joukkueemme on täynnä ihania ihmisiä, sillä välittömästi äiti Törnqvist tarjosi yösijaa meille. Samalla hetkellä pikku Karjula tyrkyttää jakkuaan ja huiviaan Millalle, ettei hän jäätyisi ulkona sillä aikaa kun odottelemme huoltomiestä. Joo vara-avaimen paras paikka ei todellakaan ole kotona. Avaimen paikkaa ollaan kyllä mietitty jo ajatuksen tasolla. Vielä kun saisi sen käytäntöön, niin voitaisiin välttyä siltä 30 euron lisä laskulta.

tästä se rannari lähtee
Kerrankos tämä mahtava salaisuus koko kansalle paljastetaan. Eli mun rannari. Pään asento kallistuu muutaman asteen vasemmalle, oikea jalka n. 160 asteen kulmassa ja jalkaterä hiukan oikealle yläviistoon. Kierto lähtee vartalosta, vartalo kiertyy suurinpiirtein 90 astetta oikealle. Kaikista tärkeintä ei saa unohtaa eli lapaa! Sitä täytyy vääntää ja kääntää mahdollisimman monta kertaa väärään asentoon, jotta oikea kulma löytyy. Äläkä koskaan kohdista vetoa suoraan maalia kohti, vaan hieman vinoon, jotta kierre mikä palloon tulee ohjaa sen sitten maaliin oikeassa kulmassa -> tolppa,tolppa ja MAALI. Siitä se lähtee semmoset 200km/h nopeudella.

Kyllähän se ruotsi taittuu kuten varmasti kaikki teistä huomas tässä tekstin aikana. Komentaminen sujuu niin suomeksi kuin ruotsiksi! 

Jätän kysymykseni seuraavalle uhrille eli Levälammen perheen vanhemmalle veskalle Allulle. 
Tsemppiä siis Allulle..

1. Kuka saa tahtonsa läpi Allu, Anni vai Anna-Mari? Ja mitä siitä seuraa?
2. Paljastin rannarini salaisuuden, niin paljasta sinäkin heittosi taiat.
3. Mitä veikkaat kuka on naisehdokkaana Sims perheeseen?

Ja kaiken kukkuraksi voin ilomielin todeta, että ihan itte kirjotin kaiken alusta loppuun!!  

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Mammuttimarkkinat: Nenänpäitä musteessa

Oli tiistai. Aurinko paistoi ja istuin koulun ruokasalissa. Yhtäkkiä puhelimen näyttö välähti ja näin että Millalta oli tullut viesti. Silloin tiesin että nyt oli minun aika loistaa kirkkaasti kuin timantti. Eli hei kaikki, täällä runoilee kekseliäs pikkuneiti Linda joka juuri ja juuri ylettyy kiipeämään sisään kaukaloon.

Keskiviikko 20.3

Minä aamuisin
"My bed and I have a special relationship, we're perfect for each other. But my alarm clock just hates seeing us together." Kuten jo tossa edellisessä kirjotuksessa mainitsin niin olen hyvin rakastunut sänkyyni. Lievästi sanottuna. Siksi olen hirveän ärhäkkä aina aamuisin ja kävelen ympäri taloa ja leikin olevani mammutti. Kävelen siis hyvin äänekkäästi joten jos joku ei vielä ollut hereillä niin takaan että kaikkien unet ovat vain haaveita, jotka tuntuvat hyvin kaukaisilta.

Tänään oli kuitenkin erilaista. Heräsin ihmeellisen pirtsakkana ja oli täydellinen päivä omasta mielestäni. Ensiksi ihmettelin kovasti aamuiloisuuttani kunnes muistin että gameday is a happyday. Jepjep, pelipäivä siis. Koulupäivä sujui niin kuin kaikki muutkin päivät eli hyvin hitaasti mutta selvisin siitä, ja saavuin kotiin yhtenä kappaleena. Normaali automatka hallille ei tällä kertaa ollut hirveän normaali vaan ihan päinvastoin. Saavuin kuninkaalliselle kotikololle kuninkaallisella ajovälineellä. Kyse ei ollut Ferrarista vain megarekasta. Kun astuin ovesta sisään näin kuplatoverini Ellan ja hänen siskonsa Fannyn istuvan rivissä katsomossa odottamassa minua. Ei kestänyt kauaa ennen kun oltiiin pallottelemassa kolmiossa. Sitä iloa ei kauan kestänyt kunnes Mikki Hiiri oli keskeyttämässä puuhamme ja pakotti meidät koppiin koska oli palaverin aika. Palaverin jälkeen olin jo valmis nostamaan nimen maalintekijälotto purkista ja hikoilemaan senttien kanssa mutta minun tietääkseni sellaista ei tällä kertaa ollut. Peli sujui ihan hyvin mutta toisessa erässä Ellalle tuli mailaongelmia, mutta onneksi hätä oli tällä kertaa pieni, koska koppikorjaamo astui kehiin ja teki mitä parhaiten osaavat; korjaavat lapojen kuhmuja kynsiviilalla. Se on se juttu. Peli loppui meidän juhliin ja ensi vuonna jatketaan sitten liigassa. Allu ei ollut pelin jälkeen ihan varma että oliko hänen nenäpäänsä musteessa vai ei ja vastasi että voi hyvin olla ja silloin saatiin Ellan ja Fannyn kanssa päivän naurut. Sitten oli shottien aika. Kilpailu oli kova Ellan, Fannyn ja minun välillä kun me tauotta vedettiin shotteja naamaan. Se ei tainnut olla ihan paras idea koska vatsa tuntui sen jälkeen kiveltä, mutta se oli kyllä kokeilemisen arvoinen juttu. Sen jälkeen oli aika lähteä kotiin nukkumaan kauneusunet.

Kuplakaverini Ella ja minä
Torstai 21.3

Tänään oli kuuluisa mammuttipäivä. Ei siis mammuttimarkkinapäivä mitä Cittarissa aina välillä on, vaan aivan järkyttävän kamala aamu, joka ei parantunut edes mammuttikävelyllä. Luulin että tämä päivä olisi kaikkien aikojen surkein päivä mutta jo ensimmäisen koulutunnin jälkeen olin yhtä hymyä sillä opettaja ei ollut koulussa niin saatiin sitten ensimmäisellä tunnilla riehuta luokassa ihan vapaasti. Ajattelin että päivä ei tästä voi enää parantua mutta heti seuraavalla tunnilla opettaja tarjosi koko luokalle namuja ja elokuvakin tuli katottua. Seuraavakin tunti alkoi 20 minuuttia myöhässä ja ilman opettajaa. Meidät vaan lukittiin luokkahuoneeseen ja käskettiin kirjoittaa jonkun sortin essee. Sen jälkeen koulupäivä jatkui ihan normaalisti loppuun asti. Koulupäivän jälkeen oli sitte taas aika lähteä kotikololle. Super-Rellu aloitti matkansa kotikololle ja mukaan tuli poimittua kuplatoverini. Tällä kertaa Super-Rellu vei meidät hallille asti eikä kaivannut heti omaan talliin takaisin. Tämän päivän treenit alkoivat palaverilla mutta se ei ollut ollenkaan hauskaa sillä molemmat osapuolet kuplasta asetettiin erilleen. Treenit sujui ihan mukavasti ja pleijari paidat saatiin. Huomenna alkaa siis pleijarit ja odotan niitä innolla ja ainahan toivoo pääsevänsä ihan finaaliin asti. Tämä päivä on sitten pulkassa.

Nyt aion valaistaa kaikkien maailmaa ja kertoa vähän valmentajien virtuaalielämästä. Ottakaa mukava asento ja olkaa valmiina sillä täältä tulee faktaa. Eli Harry ja Sauli ovat naimisissa ja heidän sukunimensä on Hynynen. Niiden parisuhde ei ole niin helppoa sillä Saulilla on salasuhde Jorin kanssa ja Harrylla Mikin kanssa. Se ei kuitenkaan häiritse niiden parisuhdetta. Mikki ei ole kenenkään lapsi ja vaikka monet luuli että Mikki oli adoptoitu niin se oli vaan juttu mikä keksittiin mutta mikä ei oikeasti pidä paikkaansa. Kaikkilla on vähän juttua kaikkien kanssa ja tällä hetkellä kaupungissa asuu : Sauli, Harry, Mikki, Timppa ja Jori. Toinen pelin ylläpitäjä ja minä ollaan ajateltu kasvattaa naisen kaupunkiin ja meillä on jo pari sopivaa kandidaattia mutta nimiä ei voida valitettavasti paljastaa. Kaikki asukkaat ovat töissä laboratoriossa sillä se on sopiva työ niille jotka koko ajan muutenki sekoittavat eri asioita kuin esimerkiksi ihmisten päitä.

Sitten Jaanin kysymyksiin:
1. Mitkä ovat voimasuhteet nuorten SM-sarjassa? Kuka vie voiton? - Kaikki ovat kovia mutta PSS kovin. Sitä ei voi ikinä tietää ellei osaa ennustaa mutta tiedän että meillä on todella hyvä mahdollisuus, tsemppi ja halu voittaa. Eli jos on pakko sanoa joku joukkue niin sitten tietenkin PSS.
2. Mikä oli sinun tämän kauden huippusuoritus pelikentällä ja sen ulkopuolella? - Runsaan peliajan saaminen ja ensimmäinen liigamaali. Pelikentän ulkopuolella varmaankin Levin katusählyn voitto ja Ellan kaataminen lumihankeen pariin kertaan.
3. Osaatko sinä hepreaa? - En osaa sillä en edes tiedä minkälainen kieli se on tai miltä se kuulostaa. Mutta se on varmaan ihan mielenkiintoinen kieli ja olisi varmaan ihan kiva osata.

Sitten viel ennen kun annan vuoron Rannari-Sennille niin haluan kiittää ja kuittaa puolestani. Haluan myös kiittää tovereitani avusta eli Ellaa ja Ollea jotka ovat auttaneet silloin kun oma mielkuvitus on loppunut ja he ovat antaneet vinkkejä! Ja muistakaa kaikki tulla kannustamaan B-tytöt voittoon! Saatatte jopa nähdä Kaukalon Pekan jossain kulmassa.

Tässä vielä kysymykset Sennille:

1. Miten sinulla lähtee noin kova rannari?
2. Miltä tuntui kun Milla jätti kotiavaimet autoon joka suuntasi Tampereelle? (Ja kenen idea on pitää vara-avain asunnon sisäpuolella?)
3. Osaatko pakko ruotsia?

Rakkain terveisin Linda

torstai 14. maaliskuuta 2013

Hepreaa



Nyt se päivä on koittanut. Minun vuoroni kirjoittaa blogia. En tiedä ketä tästä suuresta kunniasta pitäisi kiittää, Millaa vai HirviHennaa, mutta tästä se lähtee. 100 liigapeliähän ehtikin jo vierähtämään ennen kuin löysin itseni tästä tilanteesta. Pieniä varoituksen merkkejäkin oli ilmassa heti blogi-projektin alkaessa kun löysin oman naamani etusivulta. Tästä huolimatta en selvästikään ollut henkisesti valmistautunut tähän ja kärsinkin pahemman laatuisesta ”writer’s block”- tilasta.

Heille, jotka ovat uskollisesti seuranneet joukkueemme blogipalstaa kauden mittaan, on ehkä käynyt selväksi, että osaan Hepreaa. Aloitinkin oman viikkoni tiiviillä hepreankertauksella ja tiistaina suuntasin tenttiin. Perus-heprean tulkinnan lisäksi otin viikonloppuna ensiaskeleet RoR:n opettelussa. Kiinnostavan viikon kruunaa vielä pari seminaaria. Tässä siis vastaus Hennan ensimmäiseen kysymykseen. 


Mikin ja Saulin elämän kulusta en ole viime aikoina kuullut oikeastaan mitään. Tuskin virtuaalielämässä mitään kovin dramaattista on sattunut kun molemmat niiin iloisesti ovat hymyilleet treeneissä. Toisaalta voihan se olla, että kaiken takana onkin nainen. Pelimatkoja on selvästikin ollut liian vähän kun tiedonkulku on kärsinyt näin pahasti, että en pysty tarkemmin vastaamaan tähän kysymykseen. Pahoitteluni ja lupaan jaktossa seurata kuplan toimintaa tarkemmin.


Suuntaan nyt katseeni 10 vuoden päähän ja yritän ennustaa tulevaisuutta. Toivon ainakin parin mustan joutsenen osuvan kohdalleni. Olen opiskeluni aikana onnistunut välttämään Otaantumisen ja pyrin jatkamaan samalla kaavalla urapolkuni alkutaipaleilla. Suunnitelmissa olisi ainakin yksi pidempi ulkomaanmatka sitten kun on aika siirtyä eteenpäin pallon jahtaamisesta. 

Lopuksi haluaisin vielä palata itse ydinasiaan, eli treenien ja pelien maailmaan. Tällä viikolla olemme aloittaneet valmistautumisen kevään tärkeitä pelejä varten. Kuulemani mukaan junnutkin hoitivat oman runkosarjansa kunnialla loppuun. Tästä on hieno jatkaa kohti viikonlopun pelejä!

Seuraavaksi vielä muutama kysymys seuraavalle mysteerikirjoittajalle: 

1. Mitkä ovat voimasuhteet nuorten SM-sarjassa? Kuka vie voiton?

2. Mikä oli sinun tämän kauden huippusuoritus pelikentällä ja sen ulkopuolella?

3. Osaatko sinä hepreaa?

T.Jaani

tiistai 5. maaliskuuta 2013

HirviHenna

Prinsessan päiväkirja

Millalta tuli viesti et nyt on aika. Tiesin heti mitä se tarkoitti. Pääsen kirjoittamaan blogia. Täytin muutama viikko sitten 20, joten elämän kokemusken tuomia viisauksia on nyt jaossa.
Elämässä on ylämäkiä ja alamäkiä. Muuttaminen on mulle yksi erittäin jyrkkä ylämäki. Ainakin kun muuttaa neljännestä kerroksesta neljänteen kerrokseen. Onneksi tällä viikolla sain viimeisenkin muuttokuorman perille. Aiemmin asuin Helsingissä, mutta lyhyemmän treenimatkan ja äitin ruokien perässä päädyin asumaan äitini portaiden alla (1,5m²). Tila kävi kuitenkin pieneksi ja päätin muuttaa omaan isompaan kämppään Porvooseen. Iskän kanssa käytiin yks päivä katsomassa kämppää Siwan takana ja jo seuraavana päivänä pääni oli täytetty vuokratakuilla, vakuutusasioilla ja ikkunaverhoilla. Yksiöni on nyt 21,5m² joten tilaa riittää. Muuttamisessa on hyvääkin. Nimittäin tuparit! Laskin, että jos kutsun koko joukkueen tupaantuliaisiini ja jos edes puolet saapuu paikalle saavat kaikki peräti oman neliönsä!

Palsternakka

Nakki napsahti. Tai pitäisköhän sanoa että palsternakka. Siis kuka tietää miltä se näyttää? Viikolla toimin kotitalousopena, olen hakenut jo lukuisia kertoja Top Chef, Masterchef ja Junior Masterfchef ohjelmiin. Kutsua kun ei ole vielä postilaatikosta tippunut niin kartutan kokemustani ja tietämystäni siis yläasteen kotitalousopena muutaman päivän. Kerroin tästä äitille. Äitirukka oli aivan kauhuissaan: "Mitä? Sinäkö? Pitäiskö sinne soittaa et nyt on sattunut erehdys? Ethän sä osaa edes keittää perunoita!". Sain kuitenkin äitinkin vakuutettua, että selviän mistä tahansa olenhan sentään hänelle sukua. Kaikki tuntui sujuvan oikein mallikkaasti kunnes eräs oppilas tuli luokseni kysyen:"Missä on palsternakka?" Mielestäni palsternakka on todella tyhmä juures. Ei se ainakaan hedelmä ole. 

Perhe on elämässä tärkeintä. Viikon kruunaa tietenkin mun pikkusiskot Anna ja Jonna. Annan vahtiminen on aina yhtä lystiä. Tälläkertaa katsoessamme pikkukakkosta ja leikkiessämme leegoilla Anna lopetti leikkimisen ja katsoi minua hetken tietävästi. Samaan aikaan pikkukakkosen juontaja esitteli Suomen suurinta eläintä: Hirveä. "Hirvi voi painaa jopa 600 kiloa eli kahden mopoauton verran". Anna puhahti ja sanoi että kyllä sä Henna oot isompi ku tommonen hirvi. Olin juuri korkkaamassa suklaalevyä, mutta päätin laittaa sen takaisin kaappiin. Jonna taas oli viikonloppuna tapansa mukaan käynyt tekemässä C-tyttöjen peleissä isosiskonsa ylpeäksi. 
Hirvi
Minä

















Pelaaminen on elämän suola. Tiikeripeli, Tepsipeli, Classicpeli, KaPa-peli ja SPV-peli. Huippuviikko. Ei yhtään treenejä ja viisi peliä! Kallisarvoinen taustatukemme oli onneksi peleihin järjestänyt 5 tähden tarjoilut. Ja ruokaa sai pelein jälkeenkin! Ei edes köyhän tarvinnut syödä pelkkää makaroonia! Kaikinpuolin siis hieno viikko. Tavoitteena oli B-tyttöjen runkosarjan voiton varmistaminen ja naisissa suoran putoamisen välttäminen. Molemmissa onnistuttiin. Hyvä me! Lisäksi mainitseminsen arvoista mun mielestä on että Ronja "kiikarit" Backman vetäs KaPa-pelissä huimat tehot! Ja Ellillekkin alkoi maistumaan, niin ruuat kun maalintekokin. Karjulan Late kävi tekeen myös tän kauden ekan "börsän" ja siitä seurannut tuuletuskin täysi kymppi. Meidän kenttä otti käyttöön myös uuden tuuletuksen "kuollut meri-kelluen voittoon". Sennin idea, ylläri! 

kuollut meri, kelluen voittoon!
Tällanen viikko saattais tuntua ihan ylitsepääsemättömältä. Mutta onneks meil sattuu olemaan ihan huippu joukkue. Hallille voi tulla hymyillen ja jättää kaiken maailman sellerit, purjot ja palsternakat omaan arvoonsa. Ja jopa kannustajat on ollut ihan iskussa koko viikon. Dina ja Carkcki anto mulle pinkin kapteeninauhan. Se on ollut jo kovassa kulutuksessa. Kiitti vielä! Ja käyttöön otettu salainen ystävä-leikki alkaa tuottaa tulosta. Ainakin joillekkin. Viimeksi mun salainen ystävä oli Elli. Ellistä ei alkanut kuulua, huolestuin ja saatoin jopa pilkata ystävääni, mutta kaikki tämä vain siksi että olin suuniltani huolissaan oliko salainen ystäväni unohtanut minut. Haluan tällä myös herätellä ystävääni MISSÄ OLET, KUKA OLET??!! 

1.Miten on alkanut täysipäiväinen kapteenin rooli?
-Hienosti. Aamu alkaa suunitellen mitä kivaa keksisin seuraavaksi (Litsarit kun on jo kokeiltu). Päivällä kiillotan kapunauhaani ja iltaisin treenaan hauisilihastani, jotta nauha pysyisi kädessäni eikä putoaisi. 

2. Kuka synnytti Mikin? Hoovee vai Hynynen?
-Viimeisen tiedon mukaan Mikki on perheen adoptoitu lapsi. Perheeseen kuuluu nyt myös lisäksi Jori ja Bremer. Tervetuloa joukkoon. Huhujen mukaan perheeseen etsitään nyt myös naista!!?!
3. Miten uskot härkäviikkomme päättyvän?
-Härkäviikko päättyi, hienosti päästiin tavoitteeseen.
Ja blogivuoro siirtyykin sitten Jaanikselle. Tässä Jaanille kolme:
1. Mikä on viisautesi salaisuus?
2. Mitä Sims-perheen elämään kuuluu nyt?
3. Missä olet 10 vuoden kuluttua?

Captain 22